You are here

Usein kysyttyjä kysymyksiä kaivovedestä

Kysymys 1: Miksi kaivovesi pitää tutkia?

Talousveden on oltava terveydelle vaaratonta. Kaikkia veden laadussa tapahtuvia muutoksia ei voi aistein havaita. Niitä ei maista, haista tai näe. Kaivoveden laatu voi vaihdella vuodenaikojen ja esim. sateisuuden mukaan. Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut talousvedelle laatuvaatimuksia ja –suosituksia, jotka voi tarkistaa STM:n asetuksesta pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista 2001, Suomen säädöskokoelma 401/2001. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2001/20010401

 

Kysymys 2: Mitä kaivovedestä pitää tutkia?

Jos kaivovedessä ei ole havaittu ongelmia voi kolmen vuoden välein teettää ns. suppean juomakelpoisuustutkimuksen. Suppeassa tutkimuksessa selvitetään veden mikrobiologinen laatu, eli bakteerit. Laajempi tutkimus tehdään kuuden vuoden välein ja bakteerimääritysten lisäksi siihen kuuluvat fluoridi, nitraatti, nitriitti, ammonium, kloridi, mangaani, rauta, alkaliteetti, kokonaiskovuus ja porakaivoista on syytä tutkia myös radon, arseeni ja uraani, varsinkin, jos kaivo sijaitsee alueella, jossa näitä epäillään löytyvän kallioperästä.

Kun on kyseessä kiinteistön osto- tai myynti, vauvan odotusaika tai jos ollaan hankkimassa vedenkäsittelylaitetta, kannattaa tehdä yllä kuvattu laaja tutkimus.  

Jos vesi on muuttunut värilliseksi, se haisee tai on pahanmakuista, eikä muutoksen aiheuttajalle ole selvää syytä tai epäilyä, kannattaa tehdä laaja juomakelpoisuustutkimus. Ammattimainen laboratoriohenkilökunta voi aistinvaraisen arvioinnin perusteella suositella tehtäväksi tiettyjä analyysejä.

Jos vesi värjää käytössä kalusteisiin ruskeita tai vihreitä raitoja, vedestä kannattaa tutkia rauta- ja kuparipitoisuus, alkaliteetti, kovuus, pH, kloridi, sulfaatti ja sameus. Putkistosta saattaa liueta rautaa tai kuparia sen ruostuessa ja syöpyessä.

Jos kylmä vesi on hyvää, mutta lämpimässä käyttövedessä esiintyy haju- tai makuhaitta, on syytä tutkia bakteerit, typpiyhdisteet, rauta, mangaani, sinkki ja kupari. Lämpimään veteen voi liueta putkista metalleja ja se elättää bakteereita.

 

Kysymys 3: Miten usein kaivovesi pitää tutkia?

Kaivovesi tulisi tutkituttaa aina uuden tai korjatun kaivon käyttöönoton yhteydessä. Tämän lisäksi mikrobiologinen laatu tutkitaan 3 vuoden välein ja laajempi käyttökelpoisuustutkimus tehdään 6 vuoden välein. Myös aina kun perheeseen odotetaan lasta, on vesi syytä tutkia. Lisäksi tietysti aina, kun epäillään terveydellistä haittaa.

 

Kysymys 4: Miten kaivovesi tutkitaan?

Kaivoveden bakteerien tutkimiseen tarvitaan steriili pullo, jonka saa laboratoriosta. Mikäli vedestä tutkitaan sekä mikrobiologinen laatu (=bakteerit) että kemialliset määritykset, kannattaa bakteeripullo ottaa erikseen. Oman, puhtaan lasipullon ja metallikorkin voi steriloida myös itse keittämällä sitä vedessä 30 minuuttia tai kuumentamalla 30 minuuttia 200 °C uunissa.

Näytteenoton jälkeen pullot toimitetaan laboratorioon mahdollisimman pian, mikrobiologisten määritysten tulisi alkaa 1 vrk näytteenotosta. Näyte säilyy valolta suojattuna 6 tuntia enintään 25 °C, tai 24 tuntia jääkaappilämpötilassa. Näyte ei saa jäätyä.

Näytteen saavuttua laboratorioon, se kirjataan saapuneeksi, merkitään asiaankuuluvasti ja säilytetään jääkaappilämpötilassa. Mikrobiologiset määritykset aloitetaan heti ja ne valmistuvat vuorokaudessa. Mahdolliset raja-arvojen ylitykset siis saadaan tietää nopeasti ja veden käyttöä voidaan alkaa rajoittaa.

 

Kysymys 5: Miten kaivovesinäyte otetaan?

Kädet pestään (ja desinfioidaan) tai käytetään suojahansikkaita. Hana käännetään kylmälle ja vettä juoksutetaan noin 5 minuuttia, jotta saadaan putkistossa ollut vesi pois ja näytepulloon tuoretta vettä. Pullonsuuta eikä korkin sisäosaa saa koskettaa. Näytepullo täytetään lähes täyteen, bakteereille jätetään noin 1 cm:n ilmatila.

Jos halutaan tutkia vesi sellaisena, kuin se tulee hanasta, ei näytteenoton yhteydessä irroteta liitännäisosia eikä desinfioida hanaa. Tällöin otetaan huomioon, että mahdolliset raja-arvojen ylitykset vedenlaadussa voivat johtua myös näistä osista.

 

Kysymys 6: Milloin kaivovesi on terveydelle vaarallista?

Akuutisti terveyteen vaikuttavat ongelmat kaivovedessä ovat mikrobiologisia. Jos bakteerimäärityksissä tulee raja-arvojen ylityksiä, voi seurauksena olla erilaisia suolisto-oireita ja pahoinvointia. Yleensä veteen on silloin päässyt ulosteperäisiä bakteereita. Keittäminen ei puhdista vettä, mutta noin viiden minuutin keittäminen tuhoaa taudinaiheuttajamikrobit.

Nitraatti voi aiheuttaa pienille lapsille hapenpuutetta. Siksi sekä nitraatti että nitriitti tulee tutkia kaivoista, jos perheessä on pieniä lapsia. Myös fluoridi kuuluu lapsiperheiden tutkimuspakettiin, koska se voi suurina pitoisuuksina haitata hampaiden kehittymistä.

Veden kemialliset haitta-aineet vaikuttavat ihmiseen hitaammin kuin mikrobiologiset bakteerit. Jos niiden raja-arvot ylittyvät kaivovedessä, tulee vedenkäyttöä rajoittaa, mutta ihminen ei välttämättä saa niistä oireita.

 

Kysymys 7: Millaista on hyvälaatuinen kaivovesi?

Hyvälaatuinen kaivovesi täyttää Sosiaali- ja terveysministeriön talousvedelle asettamat laatuvaatimukset ja –suositukset. Vesi on kirkasta, raikasta, kylmää, hajutonta ja mautonta. Hyvään kaivoon ei pääse pintavesiä, sen rakenteiden tiiviydestä on pidetty huolta jo rakennusvaiheessa. Siinä ei ole bakteereita eikä kemiallisia haitta-aineita yli sallittujen raja-arvojen.

Suomen ympäristökeskuksen sivuilta löytyy kaivoveden analyysitulkki, jonka avulla kaivonomistaja voi arvioida oman kaivonsa veden laatua myös lainsäädännön ulkopuolella olevien muuttujien mukaan.

https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Rakentaminen/Rakennushanke/Talotekniset_jarjestelmat_LVI/Vedenhankinta_kaivosta/Kaivoveden_tutkiminen/Kaivoveden_analyysitulkki

 

Kysymys 8: Miksi kaivovesi haisee, maistuu tai näyttää oudolle?

Syitä veden hajun, maun ja värin muutoksille voivat olla esimerkiksi pintavesien kulkeutuminen kaivoon, rikkivety, hapenpuute ja rauta.

Jos vesi haisee mädälle kananmunalle, kyseessä on rikkivety. Se vaivaa etenkin porakaivoissa, koska sitä tulee veteen maa- tai kallioperästä. Rikkivetyä voi kulkeutua myös läheiseltä suolta. Rikkivety ei ole terveydelle vaarallista, hajun saa pois vettä keittämällä. Jos ongelma jatkuu pitkään, kannattaa vesi ilmastaa.

Mudanhaju- ja maku kertoo, että kaivoon on todennäköisesti päässyt pintavettä. Kaivo kannattaa kunnostaa ja etsiä ja poistaa saastumislähde.

Kaivoveden haistessa ja maistuessa tunkkaiselle se kertoo, että vedessä on hapenpuute. Ongelma voi aiheutua savipitoisessa maassa tai suon läheisyydessä.

Kun kaivovesi haisee ruosteelle ja on väriltään ruskeaa, syynä on rauta. Vesi saattaa värjätä pyykkiä ja astioita tai keittiö- ja saniteettikalusteita. Rauta tulee veteen yleensä maaperästä. On kuitenkin syytä tarkistaa, etteivät vesijohtoputket ole ruostuneet. Rautaa voi poistaa suodattamalla tai ilmastamalla vettä tai uusimalla ruostuneet putket.

Mikäli vesi aiheuttaa vihreitä raitoja pyykkiin, hiuksiin tai astioihin, kyseessä on kupari, joka on todennäköisesti liuennut veteen kuparisista vesijohtoputkista.

Samea vesi johtuu usein savesta, sinkistä tai jäteveden vaikutuksesta. Sameus voi olla myös väliaikaista, jolloin se johtuu vedessä olevista ilmakuplista. Jos juomalasissa vesi näyttää samealta, kannattaa sitä seisottaa hetken. Sameus haihtuu, koska vedessä ollut ilma haihtuu.

Jos kyseessä on vanha kiinteistö, voi siinä olla sisäpuolelta sinkityt rautaputket. Sinkki liukenee pikkuhiljaa veteen ja se voi näkyä vedessä maitomaisena sameutena. Veden sinkkipitoisuus kannattaa tällöin mitata.

Jos kaivon renkaat ovat liikkuneet, voi savipitoisesta maasta päästä saviainesta maasta kaivoon. Jätevesien vaikutus voi myös näkyä sameutena vedessä. Erittäin korkea alumiinipitoisuus voi myös aiheuttaa veteen vaaleaa sameutta.